Kirjoitin edellisen artikkelin yli viikko sitten. Syy pitkään kirjoituskatkoon on akuutti epäluovuuskausi, joka oletettavasti kumpuaa mystisestä vitutuksen katoamisesta. Aivot ovat ehkä pehmenneet siihen pisteeseen, jossa viimeisellä kolmanneksellasi havaitset kykeneväsi ajattelemaan selkeästi ainoastaan pinnasängyn petivaatteita. Joilla kuitenkaan et tee seuraavaan kolmeen kuukauteen yhtään mitään, sillä vähintäänkin miehesi myöhästelyn perivä jälkeläisesi toimitus viivästyy kuitenkin kuukaudella. Tällä hetkellä sekään ei harmita, sillä en ole ehtinyt ostaa vielä yhtään pinnasängyn lakanaa.

On mukavan hämmentävää nähdä pitkästä aikaa näennäisen selkeästi sankan ja paksun aggressioverhon läpi. Sanoin näennäisen, sillä oikeasti selkeästi toimiva ihminen ei harjoita samanlaista hajamielisyyttä arkielämässään kuin minä tällä hetkellä. Tai ole yhtä iloinen itsetehdyistä lihapullista kuin minä. Ainut asia, joka hieman naarmuttaa tätä onnellista raskausviikkoa on se, että neuvolan lääkäri totesi minut työkyvyttömäksi raskauden loppuajaksi, sillä on aihetta epäillä, että jopa tuo päivittäinen 45 minuutin postilaatikko-urheilu useine spontaaneine supistuksine saattaa aikaistaa synnytystä ja lepo olisi tästä syystä paikallaan. Häpeissäni myönnän potevani huonoa omaatuntoa kotona olosta ilman kuumetta, sillä on ajoittain vaikeaa ja turhauttavaa ymmärtää eroa hyvän vireystilan ja fysiikkaa kuormittavan liitoskipuilun välillä. 

Mutta siirtykäämme tästä juohevasti otsikon määrittämään teemaan: perhevalmennuksen toiseen osaan.


Perhevalmennus osa 2: vanhemmuuteen kasvaminen ja parisuhde

Vuoden turhimman luennon palkinto on jaettu terveyskeskuksen psykologille. Odotin paljon luentoa aiheesta vanhemmuuteen kasvaminen ja parisuhde, sillä oletin sen käsittelevän - tai edes likeltä liippaavan - muun muassa vauvavuoden haasteita parisuhteelle tai miten käsitellä lapsen myötä tulevia uusia vastuualueita. Psykologi aloittikin lupaavasti kertomalla ottaneensa mukaan kaavakuvion sekä vanhemmuuden että parisuhteen roolijaoista, mutta onnistui vesittämään mahdollisesti näihin kahteen tulosteeseen tiivistyvän perhevalmennuksensa jatkamalla: "--mutta nämä löytyvät kaikki netistä, niin ei keskitytä niihin nyt." Sen sijaan keskityimme rakkauteen suhteen alussa. Tai en muista, koska jokaista tautofonisesti lukemaansa ranskalaista viivaa seurasi lisäksi: "en nyt oikeen tiedä mitä tällä tarkoitetaan, mutta saatte sitä jokainen omalla kohdallanne miettiä" tai "minä olen minun psykologi-kollegoideni kanssa miettinyt mitä tämä tarkoittaa käytännössä, mutta en nyt ala teitä sillä pitkästyttämään". Luento kesti noin 80minuuttia ja oli tuskallisempaa kuin ruotsinkielen preliminäärit lukiossa. Ja tarkoitan niitä preliminäärejä, joihin ei saanut ottaa irtokarkkeja mukaan. Valmennuksen loppuessa toistakymmentä tylsyyden uuvuttamaa ihmisriepua jäi edelleen "spekuloimaan omalla kohdallaan" mieltä askarruttaneita kysymyksiään.

Itselläni muutamia toistaiseksi selvittämättä jääneitä asioita aiheesta, joista olisin toivonut lisää tietoa juuri psykologilta.

-Miten töittensä puolesta kahta eri vuorokausirytmiä elävää vanhempaa sopeuttavat ajankäyttönsä niin, ettei huomiotta pääse jäämään lapsi, koti tai puoliso
-Miten kommunikoida rättiväsyneenä rakentavasti
-Miten selvitä väsymyksestä
-Miten parisuhdetta pidetään yllä rankan vauvavuoden aikana ja mitkä realiteetit on syytä hyväksyä tähän liittyen
-Miten jakaa rästiin jääneet kotityöt molemmille vanhemmille molempia osapuolia tyydyttävästi
-Miten ylläpitää tasapainossa rooleja vanhemmuuden, itsensä, ystävien ja parisuhteen välillä
-Auttaako suklaa?