"Kannattaa aloittaa yrittäminen ajoissa."
"Kestää yleensä ainakin vuoden, ennen kuin tärppää", sanoivat.
"Se lasten saanti ei kuulkaa ole niin helppoa ja nopeaa."

Epäilen vahvasti, että onnistuivat kerrankin kusemaan suoraan silmään. Lasten saanti ei tokikaan ole nopeaa: parhaassa tapauksessa kestää sentään yli yhdeksän kuukautta saada aikaiseksi konkreettinen lapsi. Mutta vanhemmuus? Se muodostaa hataran, vaikutuksille alttiin ensikuvansa heti plussaamisen jälkeen. Allekirjoittaneen kohdalla välittömästi ehkäisyn jättämistä seuraavan ovulaation jälkeen. Siis kahdessa viikossa.

Esikoinen toimitetaan marraskuun puolivälissä. 


Syy miksi odotin yli kuusi kuukautta avautuakseni raskauden iloista johtuu siitä, että monien uusien odottajien tapaan odotin sitä luovaa, mystistä flow-tilaa, joka mahdollistaisi kuin itsekseen ensimmäisen virallisen blogikirjoituksen synnyn. Jossain keskiraskauden aikana minulle viimein ikäväkseni valkeni, ettei sellaista ehkä tulekaan. Syynä pidän äkillistä ja pitkittynyttä raittiuskautta, sekä kroonista väsymystä.

Kuten jo blogin kuvaus kertoo, tämä ei ole lifestyle- tai muotiblogi. Tämä on tarina vanhemmuudesta ja kaikista sitä seuranneista sivuvaikutuksista, joista osa on vähintäänkin kakkamaisia. Tämä on tarina siitä. miten spontaani ja nopealiikkeinen nainen muuttuu hetkessä raihnaiseksi ikäihmiseksi ja miten positiivinen elämänasenne saa hormonien siivittämänä ärsyttävän särön korkeakiiltoiseen ulkokuoreensa. Tämä on hiomaton vuodatus-blogi, joka parhaimmassa tapauksessa tarjoaa sekä ehkäisymotivaation raskaudesta haaveileville että vertaistukea muille raskausvitutuksen runtelemille - mutta ei liian vakavasti. Mikäli siis odotit elämänmyönteistä ihanuuden ja siunatun tilan julistusta barrikadeilla (ehkä joskus tätäkin) ruksi sivun oikeassa yläkulmassa palauttaa sinut takaisin tiskivuoren ja likaisen asuntosi suomaan realiteettiin. Nauti siitä!