Käytiin miehen kanssa alkuviikosta synnytys- ja perhevalmennuksessa. Se oli meidän kummankin ensimmäinen luentopohjainen valmennus, ellei ilmaista "muista langata hampaat joka päivä" -hammaslääkärivalistusta lasketa. Tämän kertaisen valmennuksen aiheena oli sikiön kehitys(-ongelmat) ja raskauden (ikävät) muutokset, ja teemansa vuoksi sille olisi ollut suositeltavaa osallistua jo ensimmäisellä kolmanneksella, kun urhoollisesta elämäntaparemontista olisi vielä ollut ehkä hyötyä. Ei sillä, että esimerkiksi raskauden ikävistä kylkiäisistä, kuten ilmavaivoista ja peräpukamista kuuleminen etukäteen olisi koskaan mitenkään hyödyllistä. 

Maanantainen perhevalmennus vaikutti lähinnä pelottelulta: älä syö sitä ja tätä, liiku paljon, mutta älä liikaa, flunssa ei ole vaarallinen, paitsi sitten kun se on ja siitä seuraa sikiön kehitysvamma, ientulehdus on pahasta, samoin kahvi, lääkkeitä ei saa syödä, paitsi että saa jos ei kauhomalla, lähde vaan ulkomaille, mutta älä lähde malaria-maihin, koska jos lähdet, niin saat malarian, jos syöt lakritsia niin lapsesta tulee ADHD, jos syöt omega3-valmisteita, niin vuodat kuiviin synnärillä, sokerin syömisestä seuraa raskausdiabetes, jolloin lapsi syntyy liian pienipäisenä, mutta suurikokoisena ja sektiolla, josta seuraa ongelmia seuraavaan raskauteen, tupakan polttaminen (myös passiivinen) tekee lapsesta pienikasvuisen, hörppy viiniä ja saat FAS-lapsen, ja ennen kaikkea mikäli stressaat raskausaikana, jälkikasvustasi tulee tyhmä, jne jne jne. Tämän perusteella on siis sanomattakin selvää, että suuri osa esimerkiksi vaikeista ja epäkohteliaista työmaalla kohtaamista asiakkaistani on seurausta vanhempiensa raskausajan teoista, mozzarellan mättämisestä tai järvikalojen maistelusta.

Onneksi minä luin näistä uhkaavista tilanteista ja niiden ennaltaehkäisystä kaikki edeltä ihan raskauden alkuvaiheessa, jotta tiesin välttää ihan kaikkea ja jäädä kotiin, sillä muutenhan voi saada vaikka keskenmenon (jota ei muuten sitäkään voi omalla toiminnalla aikaansaada - paitsi että voi, jos syö naudan ulkofileen vaikkapa mediumina). Varmaksi en vannoisi, mutta saattaa olla että raskaana olevien ohjeistuksessa on mahdollisesti enemmän ristiriitoja kuin valtiomme tämänhetkisessä alkoholilainsäädännössä. Näiden elämäntapaohjeiden ja niiden noudattamatta jättämisen seurauksena voimme kuitenkin olla lähes varmoja, että meikäläisen päivittäisellä sokerin ylikulutuksella lapsestamme tulee pehmoinen, mutta ajoittaisen passiivisen tupakoinnin onneksi kompensoidessa seurauksia, tämä todennäköisesti syntyy silti normaalikokoisena. Samaan tulokseen olisi voinut päätyä katsomalla jo vaikka lapsen vanhempia. 

Sikiön kehityksestä puhuttaessa mielenkiintoisimpana jäi mieleen lääkärin kehotus jutella ja laulaa kohdussa majailevalle lapselle, sillä tämän kuuloaisti kehittyy kuulemma jo ennen 20. raskausviikkoa ja tutut äänet saavat lapsen tuntemaan olonsa turvalliseksi myöhemmin myös kohdun ulkopuolella. Olen itse huomannut, kuinka mahassani karppiparven lailla vellova ihmisen alku pysähtyy kuuntelemaan varsinkin isänsä puhetta. Vaan pysähtyykö kuuntelemaan minun puhetta? Ei pysähdy. Päinvastoin tuntuu, että äidin äänen resonointi kohdussa lähinnä lisää sikiön pienten jalkojen epämiellyttävää polkutuntumaa virtsarakossa tai kylkiluissa. Ei ole äidillä mitään auktoriteettia lapseensa edes tässä vaiheessa!? Arvatkaa, vituttaako? Luulen, että perimmäinen syy siihen, miksi moni lapsi muutenkin pitää varttuessaan isäänsä suurempana auktoriteettina ja kuuntelee tarkemmin miestä kuin naista saa alkunsa juuri näillä viikoilla kohdussa: äidin ääneen sitä kun vain jotenkin tottuu niin varhaisessa vaiheessa, että lopulta se kuulostaa lähinnä taustakohinalta.

Tuttuihin ääniin ja niitten tunnistamiseen tein perhevalmennuksen aikana pikaisen laskutoimituksen ja sen perusteella aprikoisin, että näin 28. raskausviikon pyörähtäessä käyntiin jälkeläisemme tunnistaa vanhempiensa äänten lisäksi kahden parhaan ystäväni äänet sekä muutamien Netflixin ja Viaplayn sarjojen tuotantokaudet. Luojan kiitos, sillä televisiosarjojen suoratoistopalvelun käyttö vauva-arjessa pitäisi siis kaikkien laskujen mukaan olla kaikille osapuolille tuttua ja turvallista. 

Mitä tulee raskausajan liikuntaan jää kenties selkeimmäksi perhevalmennuksen luentoaiheista. Pääasiassa liikuntaa saa harrastaa normaalisti ja niin kauan kuin pystyy välttäen kuitenkin riskialttiita lajeja, joissa suuri putoamis- tai kaatumisriski (en enää haaveile korkeushypystä). Suositeltavaa kuitenkin olisi, että raskaana oleva liikkuisi kohtuullisen kuormittavasti (hieman hengästyen) edes 30-45 minuuttia päivässä. Kuulostaa haastavalta, mutta otetaanpa suunnaksi taloyhtiön postilaatikko. Jos otetaan tähän suoritukseen ajankäytöllisesti mukaan myös lenkkareiden laitto tai liikuntavaatteiden vaihto on 45 minuutin hiostava kokovartalotreeni taattu. Ei sillä, että matkaa postilaatikolle ja takaisin kertyisi enempää kuin 100 metriä, mutta kohdun viedessä sekä tilaa keuhkoilta, että vaikeuttaessa kumartumista ja aiheuttaessa lieviä liitoskipuja, hengästyttävä jumppatuokio talon kulmalle on vähintäänkin vaivalloista ja aikaavievää. Onneksi oma rimasi sentään laskee kunnon rapistuessa sopivasti juuri siihen korkeuteen, jossa koet olevasi elämäsi kunnossa. Mutta muista, että raskaus - tuo liikunnankin kannalta liki yhtä seesteinen aikakausi kuin kiirastuli on juuri paras aika antaa itsellesi armoa.